Äitiyden ja äidinrakkauden kuvitellaan jotenkin suojaavan naista alkoholismilta. Eihän hyvä äiti voisi ikinä laittaa alkoholia lapsensa edelle, eihän?

Minä uskon, että nykyaikana äitiys nimenomaan on riski.

Yksinäisyys ja yhteisön ulkopuolelle jääminen ovat riskitekijöitä alkoholismin tai minkä vain addiktion syntymiseen. Addiktiossa ei ole kyse vain biologiasta, alkoholistigeenistä tai edes siitä, kuinka usein tai paljon juo alkoholia. Voi olla suurkuluttaja, mutta ei addikti. Voi olla, että juo vain vähän, mutta on täysin riippuvainen.

MONI muistaa rottakokeen, jossa rotta pantiin yksin virikkeettömään häkkiin, jossa sillä oli kaksi juomaletkua: toisesta se sai vettä, toisesta heroiini-kokaiiniseosta. Hyvin pian rotta joi itsensä hengiltä. Tällä kokeella perusteltiin addiktion kemiallista syntyä

Tutkija, psykologi Bruce Alexander teki toisenlaisen kokeen: hän laittoi rotat ”rottaparatiisiin”, jossa oli paljon leikkitovereita ja erilaisia virikkeitä sekä mahdollisuus harrastaa seksiä. Puistossa oli samat kaksi juomaletkua, joista toisesta sai vettä ja toisesta heroiini-kokaiiniseosta. 

Rottapuiston rotat kokeilivat luonnollisesti molempia pulloja, mutta nepä eivät pitäneetkään huumevedestä. Pääosin rotat karttoivat sitä, eikä yksikään rotta kuollut. Siinä missä eristetyt, onnettomat rotat addiktoituivat, onnellisessa rottayhteisössä elävät rotat eivät addiktoituneet.

MINÄ join paljon enemmän ja humalahakuisemmin opiskeluaikoinani kuin myöhemmin tultuani äidiksi. Opiskeluaikana alkoholiin ei kuitenkaan tullut riippuvuussuhdetta, koska elämä oli niin virikkeellistä, vapaata ja täynnä sosiaalista toimintaa. 
Kuuluin opiskelijayhteisöön.

Kun sitten olin tullut äidiksi, eronnut ja olin pienen lapsen yh-äiti jumissa neljän seinän sisällä, aloin täyttää yksinäisiä hetkiä viinillä. Naps, yhtäkkiä tuntui, että viinilasista tuli tärkein ystävä ja ilonlähde. Silloin siitä tuli ongelma.

MEILLÄ Suomessa äidit jätetään yksin lasten kanssa. On turha syyllistää äitejä, että nämä eivät pyydä apua ja vaativat itseltään liikaa, kun todellisuudessa yhteiskuntamme vaatii sitä. Täällä on ihannoitavaa pärjätä yksin, ja eikä heikko-osaisia yh-äitejä katsota lempein silmin.
Päinvastoin: äidin on oltava reipas, menestyvä ja positiivinen. Valittaa ei saa, se on rasittavaa uhriutumista.

Kaikilla on kiire omien töidensä ja perheensä kanssa.
Vielä 1900-luvun ensimmäisellä puoliskolla perhe ja suku asuivat toistensa välittömässä läheisyydessä. Naiset hoitivat yhdessä lapsia ja kotia. Kaikki osallistuivat lasten kasvatukseen. Kaupungistuminen ja teollistuminen hajotti perheyhteisöt, ja äidit jäivät yksin neljän seinän sisälle pienten lasten kanssa.

Joka ei ole sitä kokenut, voin kertoa: se on rankkaa ja usein aika tylsää. Vaikka lastaan rakastaa enemmän kuin mitään muuta, ihminen kaipaa myös toisen aikuisen älyllistä seuraa. Ja luonnollisesti myös fyysistä läheisyyttä. On eri asia olla yksin kotona kuin yksin kotona lapsen kanssa.

AIKUINEN yksinäinen on vapaa tekemään jotain muuta, lähtemään vaikka kävelylle, elokuviin tai minne vain. Mutta pienen lapsen äiti on sidottu kotiin. Ei lasta voi jättää yksin kotiin nukkumaan.

Tiedostan olevani kuitenkin etuoikeutettu: vanhempani ovat auttaneet lapsenhoidossa ja muutenkin olen aina kokenut, että apua saa sieltä suunnalta, jos tarvitsee. Minulla on hyvä koulutus, ammatti ja ystäviä. Näin ollen olen kuitenkin ollut osa yhteisöä, vaikkakin jumissa lapsen kanssa kotona. Siksi saatoin havahtua alkoholiongelmaan ajoissa.

EI ole olemassa tutkimus- tai tilastotietoa siitä, kuinka yleistä pienten lasten äitien ongelmajuominen on, mutta se tiedetään, että se on lisääntynyt hurjasti viimeisten vuosikymmenten aikana.

Paitsi yksinäisyys myös tottumukset ja ympäröivä yhteiskunta ovat lisänneet naisten ongelmajuomista. Täällä viini ja skumppa kuuluvat ihan kaikkiin tilaisuuksiin, eikä sitä kyseenalaisteta.

ELÄMME mielikuvamainonnan idyllit mielessämme, mutta todellisuus on jotain muuta.
Joka kymmenes nainen on alkoholin suurkuluttaja. Naisten kuluttaman alkoholin osuus on kasvanut 50 vuodessa 12 prosentista 27 prosenttiin. Naisten eniten alkoholia käyttävä ikäryhmä, 15-29 vuotiaat, käyttää nyt alkoholia lähes samanverran kuin miehet keskimäärin käyttivät vuonna 1968 (Suomi juo -raportti 2018)

Naisten alkoholinkäyttö on kasvanut tasaiseen tahtiin kaikissa ikäryhmissä. Yhä useampi nainen tissuttelee kotona salaa. Tutkimukset paljastavat, että naisten alkoholikuolemat ovat nelinkertaistuneet 20 vuodessa.

Eihän se ole mikään ihme, että ikäluokkani naiset juovat kotona tultuaan äideiksi. Mehän olimme baarissa vähän väliä opiskeluaikoina. Vähintään keskiviikkona piti jo päästä ”yksille”. Eikä ne yhdet koskaan olleet yksiä.

Sitten kun tullaan äideiksi, ei päästä enää baariin. Juominen jatkuu kotona. Oluttuoppi on vaihtunut laatuviiniin, joka juodaan kauniista, kyseiselle viinille suositellusta lasista. Verhoilemme juomistamme kalliiseen viiniharrastukseen ja kulinarismiin. Osalle toki viini on vain mauste, mutta yhä useammalle se on todellisuudessa se pääruoka.

NAISET kuitenkin salaavat päihdeongelman miehiä pitempään ja kynnys hoitoon hakeutumiseen on heille korkeampi. Syy salailuun on häpeä: hyvä äiti ei juo. Äidit myös pelkäävät lastensa huostaanottoa.

Sain itse kokea ihan omakohtaisesti, että salailuun on painavat perusteet: kirjoitettuani kirjan Vapaa viinistä ja annettuani lukuisia haastatteluja, löysin itseni pian oikeussalista taistelemasta tuolloin 12-vuotiaan tyttäreni huoltajuudesta lähes 11 vuoden lähivanhemmuuden jälkeen.

Todistusaineistona minua vastaan käytettiin Anna-lehden artikkelia, jossa kerroin juomishistoriastani.

Voitin taistelun, mutta olen vakuuttunut, että siinä myllytyksessä heikompiosainen äiti olisi hävinnyt, vaikka faktat olisivat hänen puolellaan.

ALKOHOLISTIÄITEJÄ tutkinut Tiina Törmä kirjoittaa väitöskirjassaan, että jos ihminen on riippuvainen sosiaalituista, hän on helposti viranomaisten armoilla, ja silloin voi vain toivoa, että kohdalle osuu hyvä ihminen.

Köyhä päihdehistorian omaava yh-äiti on suurennuslasin alla, ja helpommin kontrolloitavissa kuin hyvintoimeentulevan ydinperheen alkoholistiäiti.

YHTEISKUNNAN olisi syytä muuttaa asenteitaan naisten alkoholismia kohtaan. Ympäristön paineiden ja tuomitsemisen pelossa ongelma muhii piilossa, ja pääsee pahenemaan pitkälle ennen kuin siihen puututaan.

Äitiys ei siis suojele naista, vaan on pikemminkin riski riippuvuuden kehittymiselle. Yksinäisyys lisää riskiä addiktoitua ja äitiys estää avun hakemisen tai ainakin pitkittää ongelmaa. Jotta alkoholiongelmaiset äidit uskaltaisivat hakea apua, asenneilmapiirin tulisi muuttua radikaalisti.

Riippuvuuteen apua hakevat tarvitsevat empatiaa, eivät halveksuntaa ja häpeällistä leimaa otsaansa.

Ira Koivu

Tekstiä on päivitetty 16.1.2021


Avatar photo
Ira Koivu
Soberisti vuodesta 2015. Vapaa viinistä -kirjailija, muutosvalmentaja, yrittäjä. Soberistin missio on muuttaa käsityksiä alkoholista ja raittiista elämästä & tarjota vaihtoehto alkoholista vapautumiseen.

Liity postituslistalle

    Lue lisää